Yhteenveto KATU:n työssäoppimisjaksolla

Opin, että lapsille pitää keksiä jotain erikoista puuhaa joka päivä.

Lenssua

Kolmas viikko oli aika rikkonainen. Olin jo edellisviikolla tulossa selvästi kipeäksi, maanantaina menin kuitenkin vielä töihin ja työpäivä menikin aika sumussa, joten siltä päivältä ei juurikaan raportoitavaa.. Oloni paheni iltaa kohden ja tiistaina olisi ollut ns. iltavuoro kun päiväkodilla oli tutustumisilta seurakunnan puistossa perheille ja henkilökunnalle, mutta jouduin jäämään petiin :( Kyselin kuitenkin myöhemmin illasta ja kaikki oli kuulemma sujunut kivasti ja ihmisiä oli saapunut paikalle runsaasti. Loppuviikko menikin kipeänä ihan viikonloppua myöten. Torstaina käväisin koululla lääkkeiden voimalla, koska siellä oli ohjelmaa ja näyttösuunnitelmien tekoa...

Toisen viikon fiilistelyjä

Ensimmäisten kolmen päivän jälkeen sain ohjaajalta vinkin suunnitella jonkun askartelujutun lasten kanssa ja neuvoksi tietysti jotain syksy aiheista. Edellis viikolla tätä ei kuitenkaan ehditty aloittaa, koska askarreltiin auringonkukkia ja muutenkin koko päiväkodin arki haki vielä omaa rytmiään eskari uudistuksen takia. En itse harrasta kotona minkäänlaista askartelua tai käsitöitä tai musiikkia ym. juttuja ja sen takia koen tälläiset jutut itselle haastaviksi toteuttaa. Ihailen sellasia ihmisiä, jotka puuhailevat ja näpräävät kaikkea kivaa. Sen takia aiheen keksiminen tuotti päänvaivaa. Päädyin kuitenkin miettimään pihamaan siilejä, sillä ne ovat suloisia ja ajattelin, että useimmat lapsista ovat varmaankin joskus nähneet siilin. En aivan muista auttoiko ohjaajani, mutta keksittiin että siilin piikkeinä voisi käyttää maahan tippuneita männynneulasia ja niitä käytiinkin sitten parin muksun voimin keräämässä läheiseltä jalkakäytävältä. 

Ohjaajani otti ensimmäisen vaiheen haltuun ja pyysi muutaman lapsen aina yksi kerrallaan valitsemaan eri värisestä kartongista lemppari siilivärin ja sitten avustuksella piirrettiin ja leikattiin/revittiin kartongista siilejä. Seuraavana päivänä otin kaksi lasta  kerrallaan liimauspisteelle töihin liimailemaan siilille piikkejä.. Kaksi oli sopiva määrä, ei missään nimessä enempää, sillä se liimaaminen on lapsista niin kovin hauskaa, että kun autoit toista niin toinen ehti jo levittää enemmän liimaa kuin tarve olisi vaatinut ! Siileille saatiin mukavasti piikkejä, sekä pienet jalat pahveista. Ainoastaan pari eskarilaisen siiliä odottaa edelleen piikkejään, sillä he olivat omissa hommissaan yläkerrassa ja taas hujahtikin viikko muita hommia tehdessä. Keksin myös toisen aiheen: Omenapuun ruokahuoneen ikkunaan, johon lapset saavat tehdä oman omenansa, mutta se idea odottaa edelleen sopivaa väliä aloittaa homma ! 

Tällä viikolla oli myös toinen Askeleet hetki pienen ryhmän kanssa. Vaikka hetket ovat aika lyhyitä on kiva huomata miten lapset jaksavat keskittyä . Puhuttiin tunteista ja siitä, miten hyvä olo näkyy toisesta ja miten tärkeä on kuunnella, kun jollain on asiaa kerrottavanaan. Lapset saivat myös omalla puheenvuorollaan kertoa, miten tekisivät vaikka jonkun kaverin/isän tai äidin iloiseksi ja mikä asia saa hyvälle mielelle. Ihan yllätyksenä tulee myös se miten porukan hulivilikin muistaa askeleet hetken säännöt ja ihan innolla odotan uutta Askeleet hetkeä kun lapset saavat puheenvuoron, niin yllättävän fiksuja vastauksia!

Tämän viikon keskiviikkona hoitajilla oli suunnittelu aamu, joten minäkin saavuin paikalle jo aamu kuudeksi. Siellä suunniteltiin tulevia viikkoja ja yllätyin siitä, miten pitkälle päiväkodissa suunnitellaan runkoa. Jonkinlaista suunnitelmaa oli jo ihan joululle asti.. Metsäretkeä koko porukalla.. leivontaa ja kaikkea kivaa.
Kuulin myös yhteistyöstä paikallisen vanhainkodin kanssa ja heillä on ollut tapana käydä säännöllisesti ilahduttamassa vanhuksia jollain yhteisellä toimintatuokiolla, tämä toiminta oli myös edelleen jatkumassa, mutta vaati kaiketi palaverin järjestely asioista. Tämä on musta aivan äärettömän hieno juttu, koska nyt kun hohun jakso on takana niin ymmärtää sen hieman karunkin tosiasian, että osalla vanhuksista ei välttämättä esimerkiksi käy juuri lainkaan ketään katsomassa ja tälläiset hetket lasten kanssa ovat silloin aivan korvaamattomia. ! Suunnittelussa puhuttiin myös vasujen päivittämisestä, mikä onkin hyvä juttu, sillä lapset kasvavat ja kehittyvät niin nopeasti, että ne Vasut mitä olin lukenut eivät välttämättä olleet enää oikein ajantasalla... 

The first week

Viikonloppu meni ihan hujauksessa kun tuntui, että uni maistui koko ajan.Päiväkodissa työskentely rasittaa korvia ja aivoja kovasti, joten lepo ja liikunta tekee hyvää.

Tiistaina Mari opettaja kävi vierailulla ja kerroin myös hänelle Askeleet opetusohjelmasta, mitä pidimme ohjaajan kanssa aiemmin päivällä. Tai ohjaaja piti ja minä seurasin sivusta. Askeleittain-opetusohjelman avulla päiväkodissa, esikoulussa ja 1.-5. luokalla voidaan opettaa lapsille empatiataitoja, itsehillintä- ja ongelmanratkaisutaitoja, sekä tunteiden säätelyä. Nämä taidot edistävät tutkimusten mukaan lasten koulumenestystä ja myöhemmin heidän menestymistään työelämässä. Väkivaltaisia tilanteita voidaan välttää, kun suuttumuksen ja kiukun tunteita opitaan käsittelemään eri menetelmien avulla.

Ensimmäisellä Askeleittain hetkellä opeteltiin lähinnä kerhon sääntöjä lapsille. Lapsilta myös kysyttiin kuka on sellainen tärkeä henkilö jolle lapsi voi kertoa tärketä juttunsa. Samalla kysyttiin myös että millainen tunne siitä tulee kun joku kuuntelee. Ihanaa huomata, että lapset vastaavat totuudenmukaisesti ja oivaltavat itsekin asioita. Monille se tärkein oli tietysti äiti, mutta joku vastasi "äiti ja isi" ja yksi sanoi tärkeimmäksi iskän. 

Tällä viikolla aloiteltiin Auringonkukka askartelua ja jokainen lapsi askarteli oman auringonkukan. Pienimmät lapset värittivät valmiin auringonkukan paperille. Vähän vanhemmat lapset värittivät auringonkukan, leikkasivat sen ja liimasivat muutaman silkkipaperimytyn auringonkukan keskiöön. Eskarilaiset tekivät kaksi auringonkukkatyötä. Huopakankaasta askarreltiin ensin keskiö, johon liimattiin keltaisesta huopakankaasta terälehtiä. Kukkien varret taiteiltiin pujottamalla helimiä piipunkrasseihin, nämä komeat auringonkukat pääsivät kattoon roikkumaan. Toisen auringonkukkatyön eskarit tekivät isoina maalauksina.
Yksi hoitaja toi alkuviikosta päiväkotiin kaksi isoa maljakollista auringonkukkia lasten ihailtavaksi, samalla niistä saatiin myös mallia ja inspiraatiota askarteluihin. Jännä miten erilasia lapset ovat kehitykseltään. Esimerkkinä hienomotoriikka, samanikäisistä joku toinen saattaa olla paljon parempi leikkamaan kun toinen.. Tämän vaikuttaa mielestäni oleellisesti myös lapsen kiinnostus tehtävään asiaan ja sen opetteluun.

Tällä viikolla olin myös aamulla vastaanottamassa lapsia päiväkotiin, osat vanhemmista ovat puheliaampia, mutta on myös niitä jotka vain jättävät lapsen eivätkä välttämättä sano mitään muuta, kuin tervehdyksen.
Yritin esitellä itseni mahdollisimman monelle vanhemmalle, mikä oli vaikeaa kun lapsia on niin paljon, ja osaa saattoi tuoda hoitoon myös nuoren näköiset isovanhemmat .. Pikku hiljaa alkaa hahmottamaan lapsien nimien lisäksi sisarussuhteita ja sitä miten erilaisa persoonia lapset ovat esimerkiksi sisareen verrattuna tai ihan yksilöinä. Vielä ei ole kovin moni lapsi uskaltanut olla hankala tai näyttää huonompia puoliaan..

Tämä viikko on ollut aivan ihana ulkoilusäiden suhteen, monena päivänä ihana aurinko on paistellut ja pahimmilta sateilta ollaan vältytty.

Työssäoppimispaikan esittelyä ja ekoja päiviä

Olen 24 -vuotias lähihoitaja opiskelija ja aloittelin juuri toisen vuoden opintoja Kasvun tukemisen jaksolla. Kirjoittelen tätä blogia oppimispäiväkirjana TOP jaksolla, sillä blogin kirjoitus on uusi oppimismuoto opiskelussa. Koulunpenkkiä ehdittiin kuluttaa vain kaksi päivää ihanan kesäloman jälkeen, sitten kutsuikin jo viiden viikon työssäoppimisjakso päiväkodissa. Työssäoppimispaikkani on päiväkoti Ikaalisissa, joka vaikuttaa oikein ihanalta paikalta oppia kasvun tukemista ja kehitystä.Päiväkoti toimii kodinomaisena sisarusryhmänä, jolloin perheen eri-ikäisillä lapsilla on mahdollisuus päästä samaan ryhmään. Päiväkodissa on yhteensä 34 lasta, joista kaikki eivät toki ole samaan aikaan paikalla. Lapset jaotellaan taaperoihin,joita on 6 ja pikkuiset ovat kaikki alle 3-vuotiaita. Taaperoilla on kaksi omaa hoitajaa. Tänä syksynä uutena juttuna päiväkotiin tuli eskari ryhmä, ja lapsia ryhmässä on 7. Lisäksi päiväkodissa on 21 3-5 vuotiasta ja heidät on jaettu kolmeen pienempään ryhmään. Talossa hoitajia on siis yhteensä 6. 

Minut otettiin talossa talossa oikein lämpimästi vastaan, niin hoitajat kuin lapsetkin. Päiväkodin toiminnassa ihailtavaa on se, että siellä ei ole samanlaista "kaavoihin kangistumista", kuin oma kokemukseni kunnallisesta päivähoidosta ja näin ollen työskentely on rennompaa. Ensimmäiset kolme päivää opettelin lähinnä tunnistamaan lapsia nimeltä ja seurailin päiväkodin arkea ja hoitopäivän kulumista. Osallistuin lapsien kanssa puuhasteluun lukemalla, pelaamalla ja pistotöiden tekemisellä. Sain myös muutaman vastuutehtävän, jotka eivät varsinaisesti liity lapsien kanssa puuhasteluun, mutta ovat oleellinen osa päiväkodin arkea. 

Syy miksi julkaisen ensimmäisen tekstini vasta nyt on se, että tämä blogikirjoittelu on aika lailla hepreaa minulle ja alkuun olikin vähän vaikeuksia saada edes koko blogia toimimaan. Nyt tässä muokkailin tätä aiemmin kirjoittamaani tekstiä sellaiseen julkaisukelpoiseen muotoon. Katsellaan mitä tästä oikein tulee :)

Harakan pesä toivottelee tervetulleeksi